päävärinä harmaa .

Syksy vaihtuu talveen ja mitä pidemmälle mennään sitä harvemmin auringosta näkee pilkahdustakaan ja vähintään yhtä harvinaiseksi alkavat käydä energiaa pursuavat aamut eikä ulos tee mieli mennä kuin sen kerran, että Hait jalassa piipahtaa roskakatoksessa, ettei oma asuinluukku ala haista kesken kaiken hylätylle krematoriolle. Likaisista astioista suurella vaivalla koottu installaatio alkaa kasvaa karvaa ja huonekasvit pudottavat puolet itsestään lattialle imurin syötäviksi, jos sitä joskus edes jaksaisi ottaa esille eikä antaa villakoirien kasvaa joka kulmalla. Jääkaapistakaan ei valon lisäksi löydy kuin koskematon turkkilainen jugurtti ja ikivanha leipäpussi..
    Kun minunkaltainen kalenteriaddikti ei ole tehnyt viikkoihin yhtäkään merkintää ja kuutena päivänä seitsemästä alkaa olotila olla edellämainitun kuvaelma pätkän tiivistynyt olemus ja jo viikkojen ajan kaiken päävärinä harmaa, alkaa valoa kaivatessa miettimään parannuskeinoa. Kaikki ei tietenkään ole omissa käsissä ohjailtavana, mutta se mitä on, kannattaa ohjata.
    Tässä kun klo: 12:46 istun olohuoneen laittialla rustaamassa, tajuan että ensimmäistä kertaa viikkoihin näen asuntoni päivänvalossa, aika harmaassa mutta valossa kuitenkin. Aamuisin poistun asunnosta ennen yhdeksää jolloin on vielä hieman hämärämpää, palaan kotiin noin puoli kolmen, puoli neljän maissa tai myöhempään. Viikonloppujen unirytmiä on kai turha mainitakkaan ja kuten arvata saattaa, harvoin olen valveilla ihmisten aikaan, mutta tänä lauantaina olen.
    Millä ihmeen keinoilla sitä aikaisemmin on saanut itsensä sängystä ylös? Parvelta alas raahautuminen ja kahvin keittäminen tuntuu aamuisin lähes tuskalliselta työltä, yö on huonosti nukuttu ja suoraan sanoen kaikki puhtaasti vituttaa. Lainaan saatu valaan kokoluokkaa lähentelevä kirkasvalolamppu tulille, musta kahvi kurkusta alas ja itsensä eteenpäin pakottaminen voi alkaa.
    Milloin tähän taas tultiin ? Olenhan minä tehnyt paljon kaikkea kivaakin, mutta kun päävärinä on harmaa tasapaksu loska, se kengissä kulkeutuessaan pilaa kaiken mihin koskee. Pitäisi vain saada itseään niskasta kiinni ja lähteä tekemään jtn "tiskipaskakarva" taidetta kehittävämpää, tai edes nousta sängystä ajoissa.
    Olen viime viikkojen / kuukausien aikana päässyt kokeilemaan asioita joiden olen huomannut hetkittäin ilostuttavan, lisäävän väriä harmauteen. Olen päässyt mm.ampumaan ilma-aseilla, seinäkiipeilemään, ratsastamaan, kokeilemaan itämaista tanssia ja pitkän tauon jälkeen ehkä hieman saanut intoani kuntoiluun takaisin, joskus vain ilmeisesti tarvitsee ehkä pientä tuuppausta eteenpäin ennenkuin jaksaa taas ihan itse.
    Näiden kuulumisten ja aamupäiväisten pohdintojen jälkeen nousen nyt ylös ja koitan tuuppia itse itseäni. Aion aloittaa karva-astia teoksen ja vanhan leivän eliminoinnista.

   daily mood .

Minä elän !

Blogit alkavat kai vloggaajien varjossa hieman menettää suosiotaan ja otan siis tietoisen riskin jälleen elvyttäessäni vanhan ja pitkäaikaisen harrastukseni. Ajatelkoon kuka mitäkin, ei minun tarvitse tehdä tätä kenellekkään muulle kuin minulle itselleni, miksi en kirjoittaisi kun siitä niin nautin ? Liian usein pelkään muiden mielipiteitä, pelkään, stressaan ja spekuloin kaikkea, joten vaikka kuinka irtoaisi tekstiä, vaihtuvat monologit yleensä vain liutaan kuvia ja lyhyeen, sisällyksettömään ja mitäänsanomattomaan sanojen rykelmään joka ennemminkin muistuttaa simppeliä kuvatekstiä blogikirjoituksen sijaan. On toki mukavaa jos joku ajatusteni virtaa eksyy lukemaan ja palaute, oli se sitten risuja tai ruusuja, herättää positiivisia tuntemuksia poikkeuksetta; joku on lukenut kirjoittamaani, jotakuta on kiinostanut edes hitusen,

Kuten jo mainitsinkin, teen tätä itselleni; muistoksi, tavaksi oppia ja jakaa. Aion antaa Lauantain Lapselle vielä mahdollisuuden, uuden elämän. En halua enkä myöskään anna enää kaiken piinata ja painaa alas vaan aion ainakin yrittää tehdä enemmän asioita joita rakastan ja antaa niiden negatiivisten asioiden kiusata vaikka toisiaan, ihan keskenään, minulle riitti !

zemppiä saatu Ellinooran biiseistä ; minä elän ja elefantin paino. kuunnelkaa :)

♥: Riina