Four Bar System @ Happytime

Lauantai iltaa vietettiin hymy huulilla värivaloissa loistomusan tahtiin heiluen ja hyppien pitkälle yöhön. Kiitokset pojille jälleen mainiosta keikasta ja ainakin tämä eturivin tyttö kiitää , vaikkakin ihan hiljaa kuiskaten koska ääneni kyllä jäi sinne lavan eteen.

cool kids never die

eräs kuvailupäivä Essin kanssa, kameran takana Leevi.

Kamat kyydissä on, etupenkkipaikasta riitaa

Joskus aikoinaan olen jonkun kuullut sanovan, että spontaanit retket ja villit ideat hyvässä seurassa ovat niitä parhaita asioita elämässä, enkä voi olla eri mieltä. Pienen pohdinnan jälkeen Lauantaina meita kutsui Enonkoski hellään huomaansa, joka totisesti teki hyvää kaiken kirjotushulinan ja stressin keskellä.. Kauniita karvakamuja, lievästi agressiota aiheuttavia pelejä ja ihana puusauna joka lämmitti meitä koko yön!

 Harvoin muuten tulee enää lähdettyä ulkoilemaan, mutta kyllä nyt tuli pyörittyä pihalla kuin pienet lapset. Sievä pieni kesämökki ja järvenjää oikein huusivat kameraa taltioimaan sitä kaikkea ja kyllähän niitä kuvia ihan useampi sata tuli otetua, joista suurimmassa osassa on upeasti tiivistetty se aito ihmisluonto, se kirkas hullunkiilto silmissä sekä kauniisti kaartuvat kaksoisleuat....

Keittiössä vilkkuvien arabien ja hurjan Enonkoski bimmailun jälkeen, yöt valvoneena, muttei suinkaan väsyneenä oli kolmikon aika suunnata takaisin Savonlinnaan ja tylsään arkeen. Jos laitan eväät reppuun ja teen piknikin olohuoneen laittialle koulukirjojen kanssa, voi kirjotuksiin valmistautuminenkin ehkä olla arjesta poikkeava seikkailu ! Mutta suuri kiitos Essille ja Leeville ihanasta viikonlopusta! Mihin suuntaamme seuraavaksi...?

♥

Mr.Michelangelo, the turtle

Pikkuruinen tyttö, ehkä viisi tai kuusi kesäinen pallero suorastaan rakastuu lasin toisellapuolen uiskentelevaan konnailijaan. Käännetään jokainen leluosastolla varustettu tavaratalo ympäri, jos löytyisi tytölle pehmokilppari, sen piti olla täydellinen, olihan se sentään ensimmäinen vaan ei tosiaan viimeinen. Se sai nimekseen Kilpu, omaperäistä eikö vaan. Keräillään avaimenperiä, eri kokoisia ja näköisiä pehmoja ja koristekilpuja hyllyt täyteen ja toivotaan hartaasti että jonain päivänä saisi oman kilpikonnan, tai voisi sellaista edes pidellä käsissään.

Tiistaina jatkui matkamme Varkauteen. Aika kului rattosasti Essin ja eläinlauman kanssa, koiria, marsu ja tietenkin kilpikonna. Olin taas se pieni tyttö nenä terraarion lasiin liimattuna. Kyseisen söpöliinin ohi ei päässyt pysähtymättä ja sen liikehdintää vedessä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.Olin ehkä maailman onnellisin kun vihdoin sain pitää ihan oikeaa kilpparia kädessä!

ps. Reissu Varkauteen oli jo alkumetreistä saakka sangen mielenkiintoinen elämys.Jännän äärellä oltiin kun "uskollinen" kahdeksantoista vuotta vanha ratsuni a.k.a polo airlines päätti pitää pienen breikin tien varressa, jossain keskellä ei mitään, nokka kohti varkautta. Huutamisen, auton alla ryömimisen ja renkaiden potkimisen jälkeen peltipurkki kuitenkin otti käynistyäkseen ja erikoisista sivuäänistä ja rikkinäisistä vaihteista huolimatta päästiin perille ja sieltä viellä poiskin. Hyvät oli reissut, polo airlines kiittää ja kuittaa.
pps. Kilpparin oikee nimi oli Timo Soini, mut päätin nimetä sen uudelleen !

mä elämästä laulan

Parhaita iltoja pitkiin aikoihin tällä tutulla lämpimällä terassilla. Savukkeen katku ilmassa ja tarinointia menneistä kesistä. Kovalla pauhaava iskelmä, terassikaraoke ja nauruntäyteiset hetket. Auto parkissa, olut kädessä ja nahkatakkinen tyttö vieressä, voiko ilta tästä enää paremmaksi muuttua
ottakaa siitä rupanen kuva minusta ja Kitteelle kaappaamastani ystävästä, Essistä ♥