Mr.Michelangelo, the turtle

Pikkuruinen tyttö, ehkä viisi tai kuusi kesäinen pallero suorastaan rakastuu lasin toisellapuolen uiskentelevaan konnailijaan. Käännetään jokainen leluosastolla varustettu tavaratalo ympäri, jos löytyisi tytölle pehmokilppari, sen piti olla täydellinen, olihan se sentään ensimmäinen vaan ei tosiaan viimeinen. Se sai nimekseen Kilpu, omaperäistä eikö vaan. Keräillään avaimenperiä, eri kokoisia ja näköisiä pehmoja ja koristekilpuja hyllyt täyteen ja toivotaan hartaasti että jonain päivänä saisi oman kilpikonnan, tai voisi sellaista edes pidellä käsissään.

Tiistaina jatkui matkamme Varkauteen. Aika kului rattosasti Essin ja eläinlauman kanssa, koiria, marsu ja tietenkin kilpikonna. Olin taas se pieni tyttö nenä terraarion lasiin liimattuna. Kyseisen söpöliinin ohi ei päässyt pysähtymättä ja sen liikehdintää vedessä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan.Olin ehkä maailman onnellisin kun vihdoin sain pitää ihan oikeaa kilpparia kädessä!

ps. Reissu Varkauteen oli jo alkumetreistä saakka sangen mielenkiintoinen elämys.Jännän äärellä oltiin kun "uskollinen" kahdeksantoista vuotta vanha ratsuni a.k.a polo airlines päätti pitää pienen breikin tien varressa, jossain keskellä ei mitään, nokka kohti varkautta. Huutamisen, auton alla ryömimisen ja renkaiden potkimisen jälkeen peltipurkki kuitenkin otti käynistyäkseen ja erikoisista sivuäänistä ja rikkinäisistä vaihteista huolimatta päästiin perille ja sieltä viellä poiskin. Hyvät oli reissut, polo airlines kiittää ja kuittaa.
pps. Kilpparin oikee nimi oli Timo Soini, mut päätin nimetä sen uudelleen !